Siivousmuija

Siivoaminen herättää tunteita, eikä siihen pakottaminen ole välttämättä lastenleikkiä. Todisteeksi tuore tapaus Riihimäeltä, jossa isä oli käskenyt tytärtään, 21 (!), siivoamaan huoneensa. Nainen oli hermostunut ja suihkuttanut isäänsä kaasusumuttimella (luvaton) ja raapinut isäukkonsa kasvoja. Isä oli kaatanut tyttärensä lattialle. Tilanne rauhoittui vasta poliisipartion tultua paikalle. Myös poliisit olivat todenneet, että tyttären huone oli "todellakin varsin epäsiistissä kunnossa".

Täytyy siis esiintyä diplomaattisesti ja oikein varustautuneena, kun menee ehdottamaan omille mukuloille huoneiden siivousta joulukuntoon. Ja olisihan mielenkiintoista tietää, mitä tarkoitti kaiken nähneen poliisin luonnehtima "epäsiisti kunto".  

Olen huomannut mahdottoman hyväksi siivouksen aloituksen viritykseksi katsoa Sillä siisti -ohjelman yhden jakson. Niin tein myös sunnuntaina, kun valmistauduimme viettämään pojan 15-vuotissynttäreitä. Suurin osa väestä oli turnauksesta. Katsoimme kuopuksen kanssa ensin ohjelman, jossa brittileidit pöllyttivät jätteidensä keskellä asuvaa epäsiistiä nörttiä. Ja sitten käärimme hihamme.

Imurinvarressa häärätessäni näin muutaman nurkan, josta ohjelmantekijät olisivat ottaneet takuulla lähikuvaa (kauhumusiikkia, kauhumusiikkia). Yksi kohde olisi ollut olohuoneen nurkkalamppu - vaan ei enää. Saimme paljon aikaan. Tein työstämme kuvan.

Kuopus oli uskomattoman ahkera. Koti siistiytyi ennen vieraiden, perheenjäsenten ja linnan juhlien tuloa.

Aloitan aina ruuanlaiton tiskialtaan jynssäämisellä. Tai olen siitä lähtien aloittanut, kun luin jostain selostuksen siitä, miten keittiön tiskiallas on usein kodin eniten bakteereja sisältävä paikka - siellä muhii vaikka mitä yökkistä. 

Onko teillä parittomia sukkia? Meillä on. Meillä on myös parittomia kenkiä. Likat tekivät kesällä pari ennätystä. He pukivat naapurinpojan jalkaan kaikki parittomien sukkien laatikosta löytyneet sukat. Niitä on 30 ja tältä näytti jalka.

Mutta, mutta. Sitten likat keksivät tämän kenkäyllätyksen. Ajoin kotiin. Näin jo kaukaa kummallisen jonon. Tytöt olivat raahanneet kaikki kenkämme (myös naapurin) tien varteen. Niitä oli 285 kappaletta. Aivan oikein. Myös joku kenkä oli myös pariton. Siinä mylläyksessä lensi toistakymmentä kenkäraajaa suoraan Suloon. Kesäaurinko paljasti monen kengän todellisen luonnon ja kunnon.

Tällaista tapahtuu paremmissakin perheissä. Lapset kasvavat ja alkavat väittää, etteivät enää tarvitse duploja ja legoja huoneissaan. Niitä on aika paljon. Niitä on valunut pois kahdesta huoneesta. Ne ovat olohuoneen lattialla. Siellä on myös nukkekoti ja kalusteita. Tämä alkaa muistuttaa vähän paskamutsin taloudenhoitoa.

Hehheh, olen onneton dokumentoinut tuonne aikaisempaa blogirykäykseen työhuoneeni kaaosta. Hah, mitä kaaosta. Sittemmin paperikasat ovat muuttaneet myös lattialle. Osasyy oli uuden koneen hankinta eli vaihdoin pöytäkoneeksi läppärin: se vaati pöytäpinnalle läppärin mentävän aukon, joka oli tyhjennettävä. Siispä lattialle.

Kuvittelin saavan huoneeni kuntoon ennen joululomaa, mutta väärin luultu. Huomaan myös bloginpitäjän tatsin pahasti surkastuneen, sillä olen siivonnut siviilipuolelta kaksi pitkäaikaista romuläjää (puhelinpöydän ja kaapin välihyllyn, vanhoja lehtiä, papereita, nippeleitä, nappeleita, you know), enkä ole DOKUMENTOINUT muutosta. Mä mikään kunnon siivousmuija oo. Lupaan, että jo tälle lähiympäristölleni tapahtuu kuin joulun ihmeenä jotain, näet sen vielä.

Talossa on monta tavarakertymää, joita ei voi pistää pois, vaikka mieli tekisi. Yksi tällainen ongelmien kasauma on parittomat sukat. Meillä on niitä kokonainen muovikorillinen. Joskus tekisi mieli viskata kaikki pois, mutta entäs jos seuraavana päivänä löytyykin yllättäen kymmenen sukan kokoelma pariutettavaksi korin sukkien kanssa.

Kesällä siivosin eteistä. Järkytyin, sillä huomasin, että kohta tarvitsemme myös parittomien kenkien laatikon. Yksiparisia tossuja oli monta. Lopulta kuitenkin jokaiselle löytyi oma pari treenikasseista yms.

Toisaalta kun pari parinsa löytää on tunnelma auvoisa. Ja olen myös ajatellut, että parien etsiminen lapasille, sukille, villasukille ja kengille on kuin kätevän emännän muistipeli. Missäs olen nähnyt näin kirjaillun lapasen? Ahaa, saunan eteisessä! Missä oli punainen villasukka? Pilkisti sohvan alta. Näin saa samalla aivojumppaa.

Tämä ei ollut syy siivousmuijan paluuseen, mutta teemahan on ajassa. Nauratti, kun huomasin eilisen Hesarin kertoneen uudesta amerikkalaisesta ilmiöstä: dollarien etsimisestä kaapista. Siellä siis ihmiset ovat ostaneet niin paljon tavaraa, jota eivät oikeasti ole kertaakaan käyttäneet. Kaapista löytyy satojen dollarien arvosta kamaa, joka on vielä pakkauksessaan ja hintalappu päällä. Shoppailijat alkavat palauttaa siis kaappiin unohtunutta tavaraa. Jopa vuoden vanhaa tavaraa voi palauttaa - tuntuu uskomattomalta (siis ihan kuluttajamielessä).

Itselläni ei ole euroja kaapissa. Kaikki uusi myös käytössä, ainakin jonkin aikaa. Vien kaikki vaatteet kierrätykseen ilmaiseksi. En hinnoittele mitään, sillä jokaiselle vaatteelle on jo tienattu käyttöarvoa. Jonkun mielestä myyminen on kiehtovaa, mutta minulta bisnes jäisi takuulla puolitiehen ja kaikki tilat täyttyisivät ns. kirpparilaatikoista, jotka eivät kuitenkaan siirtyisi käytännön liiketoimeksi. Lahjoitus on siis itselleni paras tapa.

Viisi pussillista vaatetavaraa ja yksi pussillinen lastenkirjoja ynnä muuta. Tämä kama lähtee juuri kohta SPR:n Konttiin. Vaatehävitystä tulee varmasti vielä jatkossakin, mutta tässä oli tyttöjen kaapin ja eteisen ratsaus. Yksi pussillinen lähti jo siskontytöille, Marimekot ja sellaiset klassikot.

Katselin äsken näitä vanhoja kuvia. Yhdessä kengät marssivat ulos. Pelästyin. Olin laittanut menemään hienot mustat sandaalit. Miksi? Hehe, ne olivat oikeasti tyttöjen jotain kokoa 33. Tämähän estää aina siivousta ja tavaran kierrätystä. JOS sittenkin tulen katumapäälle tai tarvitsisin jotain pois pistetty ensi viikolla. Hohhoh.

Ryhdyin niin hurjaksi, että heitin muutaman kirjan paperikeräykseen. Se on meillä - kiitos Corenson - mahdollista, kun ei tarvitse lajitella papereita ja kartonkeja erikseen. Keltainan Kuka kukin on -kirja vuodelta 1974 esiintyi jo vanhoissa työhuoneen kirjahyllykuvissa. Ostin joskus divarista, en ole koskaan tarvinnut...

Eihän tästä mitään tule. On pakko jatkaa! Into blogin päivittämiseen iski, kun vanha kunnon siivousmuija on jälleen alkanut niistää oikein rajulla rymimällä tavaraa talosta. Kyseessä ei siis ollutkaan vain mikään Juhlallinen Pyöreiden Vuosien Ikäkriisin Ilmentymä, vaan ajoittain puhkeava terve neuroosi. Kohta näkyy taas kuvin ja sanoin mitä talosta ulostuu.

Kyttäsin tuossa mielenkiinnosta blogini statistiikkaa. Tällä on yhä neljä tilaajaa, vaikka täällä ei tapahtunut mitään yli vuoteen. Jee! Viikottaisia lukijoita yksi! Käyköhän joku oikeasti tarkastamassa vai oliko se vain jokin haamu menneiltä vuosilta...tod.näk. joku herra Huu kuitenkin.

Ei tavarasta eroon pääsy ole niin helppoa...siivoaminenhan on  psyykkinen prosessi - myös kasojen, vaatteiden, pölyn ja lian siivoaminen, vaikka toista väitin. Esitin pokkana jossain vaiheessa, että vain kirjahävitys vaatii suuria ajatuksia ja muu sujuu rutiinina. Hah! Ivallista naurua itselleni. 

Olen ollut hiljaa, mutta en toimettomana. Keskiviikkona pesin kaikki "strategiset" ikkunat, kaikki ikkunat ulkopuolelta. Sisäpesut jäivät makuuhuoneista. Vaihdoin neljään klasiin uudet verhot - kahteen tuliterät ja itse huolitellut. Olen myös esijärjestellyt kahta, kolmea kasaa, jotka aion kohta dokumentoida tänne.  Vaatteita sain poistettua, mutta en vielä tarpeeksi - ja vielä siihen nähden, että kävin alemyynneistä ostamassa lisää...vaatteita. Vaatehuoneesta saisin nopeasti kietaistua pienen jätesäkillisen kun vain rupeaisin. Nyt en ehdi.

Ja anon lisäaikaa blogille, sillä kesäkuun loppuun ei homma tule sellaiseen vaiheeseen, josta haaveilin. Syy tähän päivämäärään oli esikoisen rippijuhla, jota vietämme sunnuntaina. Luulin/toivoin/haaveilin, että talo olisi silloin oikein putsplankkina, mutta aina ei käy niin kuin elokuvissa. Huomisen vietän tiukasti hellan ääressä, mutta voihan olla, että jokin kasakin vajuu karkuun sunnuntain juhlavieraita.

Mieli on projektin viivästymisestä huolimatta pirteä. Siivotulle verannalle on syntymässä kesäkeittiö, tiistaina istutin laatikkoihin kesäkukat ja yrttejä. Ja sunnuntaiksi on luvattu mainiota säätä, joten osa juhlavieraista voi ruokailla ulkona ja verannalla. Näin toivon.

Ilahduin juuri aamun lehteä lukiessani. Joku on löytänyt tyylin ytimen ja tehnyt siitä kirjan.

Toden totta tässä WSOYn julkaisemassa Puhdas tyyli -kirjassa on kansi, jossa esitellään sivupöytä ilmeisesti olohuoneessa tai jossain muussa paraatipaikassa. Mitä pöydällä on? Hahaa, kolme komeaa kasaa lehtiä! Tällä logiikalla minun ei pitäisi kuin niputtaa lehdet,kirjat ja paperit selkeisiin kasoihin ja minulla olisi - aivan niin - puhdas tyyli. Ja oikeastaan, ollaksemme tarkkoja, noudatinkin puhdasta tyyliä jo työpöytäni siivoamisessa! Olen tyylitaituri.

Urakka etenee, mutta ennalta suunnittelemattomissa paikoissa. Siivosin eilen verannan kivilattian mäntysuovalla ja vedellä. Sillä myötäelin mieheni ja poikani talkoosouvia, jota he tekivät jalkapallojoukkueen nimiin paikallisella juhannusjuhlista toipuvalla törkyisällä leirintäalueella. Poika, 12, kertoi siivonneensa muun muassa kaikkia ihmisistä lähteneitä eritteitä. Selitys kouraisi karskia siivousmuijaa sen verran, että likaisen verannan puhdistus tuntui kermakakun palalta.

Illalla ompelin olohuoneen verhojen sivusaumat. Ylä- ja alasaumat odottavat vielä tekoa, sillä ne vaativat mittaamista ja muuta älyllistä toimintaa.

Täksi päiväksi piti olla vaatteiden poistoa - katsotaan mitä tapahtuu...

Vähän on syyllinen olo. Työpöytää ei vieläkään voi edes parhaalla tahdolla sanoa siistiksi, vaikka pöytälevyä näkyy enemmän kuin vuosiin.

Aamulla tilanne oli todella paha. Loma alkamassa, mutta edelleen töitä niskassa. Sain hommat periaatteessa hanskaan viiteen mennessä.

Aamun kasatilanne oli tämä:

Sen jälkeen olen tehnyt raakaraivausta. Osittain siivous on pelkkään feikkiä eli kasojen niputtamista siistimmin, mutta todella paljon paljon paperia oikeasti lähti pöydältä paperikeräykseen. Totuus on, että pöydällänikin on edelleen kirjakasa. Jotta kaikki pöydillä lojuvat kirjat mahtuisivat hyllyihin, niitä pitäisi poistaa edelleen vähintään 50. On nöyrtymässä uusien hyllytilojen hankintaan...

On muuten aika eksoottista, että perustyöväline eli puhelin näkyy...se on ollut todella pitkään kasan takana.

Bloginoviisi tietää syyllistyneensä bloggaajan perisyntiin eli nukahtamiseen. 

En ole saanut tehtyä päivityksiä lähes kahteen viikkoon ja tiedän, että voi merkitä maasta karkoitusta tai ainakin valtioviholliseksi nimeämistä maassa nimeltä Blogistania. Vaikka projekti on arkinen, eikä vaadi (periaatteessa) suuria henkisiä ponnisteluja (paitsi kirjojen kanssa), on virta ollut kertakaikkisen vähissä. Energiavajeen syiden tilittämiseen tämä ei liene oikea estradi, sillä kyseessä on kuitenkin siivousblogi, ei itkublogi.

Voisin tietty näyttää jälleen työpöytäni kuvissa, mutta se ei liene tarpeellista. Ehkä arvaattekin, ettei homma ole edennyt ja aika käy vähiin. Olen vielä tämän viikon töissä, joten ensi viikolla on pakko käydä kiinni myös siviilirojuihin. Teen alustavan työlistan.

to 21.6. TYÖPÖYDÄN siivous - lomakuntoon. Yleistsekkaus koko huoneeseen.

ma 25.6. VAATTEET - suurpoistot (dokumentoin kilomäärät)

ti 26.6. IKKUNAT PESUUN - (uudet sivuverhot olohuoneeseen ja keittiöön kappa, kankaat hankittu)

ke 27.6. MAKUUHUONEEN lehti- ja kirjakasat (muksujen kirjahyllyt tarkastukseen - mitä turhaa?)

Yritän pitäytyä tässä järjestyksessä. Iloista on, että kasasiivouksien jäljiltä paikat ovat yhä putsissa. Kun olen saanut niiden kuvat muistiini, ei enää halua antaa niiden muuttua viidakoksi. Lupaan dokumentoida myös aikatauluissa epäonnistumisen. Eli hei torstaihin!

Olen ihmeissäni siitä, miten paljon blogin pitämiseen liittyy uusia asioita. Uskaltauduin kuitenkin ottamaan Saren piristysruiskeesta uuden sivupohjan, kun siivousrintamalla ei oikein tapahdu mitään. Et täällä tapahtuisi edes jotain... 

Sitten tajusin, etten osaa tehdä tähän edes sitä linkitystä. Haahuilin monilla ohjesivuilla, mutta en nopeasti löytänyt selkeää neuvoa. Nyt blogistani tuli kuitenkin vähän aurinkoisempi - aurinkoenergian tankkaamista ulkona ja sisällä tapahtuvaa siivoamista kun ei oikein samaan aikaan saa tehtyä.

...ei muuten nappaa tuo siivoaminen yhtään...ei yhtään... 

Näin päätti ensimmäistä virallista kesälomapäiväänsä ekan kouluvuoden jälkeen viettävä kuopus. Monenlaiset kesäkengät ovat tietty olleet jo kovassa kulutuksessa, mutta nyt piti hellepäivän iloksi löytää tietyt sandaalit kenkäsäilöstä.

Kengän etsinnästä jälki tällaista. Aika paljon oli pölyä laatikon pohjalla.

Pistin laatikon ruotuun, imuroin ja poistin turhat kengät. Ne löytyvät poistettujen tavaroiden listalta.